Storm clouds, they're near ..

 torstai, 21.helmikuuta 2013 

juu moi taas! en oo oikee bloggaillu mun pahan olon vuoksi ku angstipostaukset ei oo mitää herkkuu luettavaa. varsinkaa mult ku sain pari ihmist kyynelehtii mun kirjotuksilla, siit milt must tuntuu. noh nyt varmaa mietitte et mitä mulle kuuluu ? voi, haluisinki kertoo niistä kaikista ihanista hetkistä paten kaa - mut en enää pysty siihen. koska ero tai tulla välii taas kerran. täl kerral en kuitenkaa usko saavani sitä täydellistä jätkää takaisin.

saattaa kuulosta ajotenki säälittävält ku toteen et jätin sen, mut silti tää ero sattuu enenmän mua. miks? noh jätin sen et sil ois parempi olla, et se olis onnellinen. sillo päädyin sanoihin:
"tekisin mitä vaan et oisit onnellinen.", ne sai mun äänen murtumaan ja purskahdin itkuun. tajusin kui paska olin ollu patee kohtaan, ja totesin et sil on parempi ilman mua. myöns sen ittekki mulle. joten siinä se sit oli. tekisin mitä vaan et saisin sen takas. mitä vaan... ja oikeesti tarkotan sitä. pate on ensimäinen ihminen johon oikeesti rakastuin. ihminen joka merkitsi mulle koko universumia. mut ei - mä en oo tarpeeks. se joskus kuulema oli rakastanu mua mut oon kuulema muuttunu. kai sitä ihminen muuttuu ku kaikki alkaa menee päi vittua? ku joudutaa totee et sul on masennus? kyllä se vaa muuttaa ihmistä. aivan kun mun elämällä ei olis enää mitää merkitystä.

mut onneks mul on ollu mimmi täs mun lähel nyt. se on mua lohduttanu, ja kuunnellu ymmärtäväisenä, todeten et mun pitäs unohtaa se. noh, siit onki tullu mun vaimo täs lähiaikoina. olihan se meil kaks yötäki vasta. mun murunen. siitä on tullu mun vaimoke, ja ootetaa vaa nyt virallistamista [ei oikeesti]. noh kaipaan ben&jerry's jäätelöö, leffoja ja sit varmaa hukutna itteni kaikkii herkkuihin. eihän tää suru muuten hellitä koskaa.

sori ei tuu nyt kuvii koska kone lagaa !